Sieltä pilkistää jo kasveja ja unelmoin kevään tulosta.
Mutta tuulee.Tuulee niin kylmästi että lampaatkin vain pyörähtävät ulkona ja taas menevät navettaan suojaan.
On kuitenkin niin kaunista joten lähden huutelemaan reissumiestä tuolta ulkohommista retkelle.
Ihan tähän omaan pihapiiriin kylläkin ja keitetty kaakao termarissa istuskelemme saunan kuistilla ihmetellen tätä ihanuutta,miten mukavaa meillä täällä tilalla onkaan.
Koiran pojat juoksentelevat upottavalla hangella ja nauttivat yhtä paljon kuin mekin.
Me kaksi vanhaa varista olemme tulleet asumaan maailman ihanimpaan paikkaan.
Täällä on hyvä olla ja tänne me jäämme loppu iäksemme.
Suunnittelemme mihin kanala tulee keväällä ja montako asukasta sinne tulee asumaan.
Ajatuksissa olisi ehkä kuusi kanaa ja kukko,jonka nimeksi on valittu Moilanen,tilan entisen isännän mukaan.
Pieniä ihmeitä,mutta niin mukavia ja haaveita jotka on mahdollista toteuttaa.
Kaakaot on juotu ja lähden katsomaan että hellasta ei ole tuli sammunut.Perunat alkavat olla kypsiä ja ei kun syömään.
KEVÄTTÄ RINNASSA t: kirsi
