sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

KERITSIJÄ TULI KÄYMÄÄN

 Katariina saapui päivällä Vesannolta parturoimaan meidän tyttöjä.

Työkamppeet niskaan ja kone käyntiin.
Minun tehtäväksi jäi ottaa kiinni nuo lampaat ja avustaa kiinni pitämisessä.

 Kyllä kävi näppärästi lampurilta tuo homma.
Tytöt olivat ihmeissään ja pelkäsivätkin ,kun ensikertaa ajeltiin turkit,mutta niin vaan homma hoitui.
 Valtavina laattoina  lähti turkki tyttöjen yltä ja nyt on viileää.
 Osa villoista oli rastoittunut ja täytyy lähteäkin tästä tuonne talliin erottelemaan hyvät villat huonoista.
Huonot laitetaan kurpitsapenkin alle lämmikkeiksi ja hyvät odottelemaan syksyä,kun keritään seuraavan kerran ja villat viedään keritsimöön ja saadaan lankana takaisin.
 Minun on varmaan alettava kuntoilemaan,että saan selätettyä nuo tytöt syksyllä.
Katsoin kun tuo pieni tyttö käänteli ja nosteli noita isoja lampaita miten halusi ja olin suorastaan kateellinen tuosta taidosta.
 Otettiin ylös paperille ,minkälainen kone meidän pitää hommata,että on sitten kunnon kone ja terät seuraavaa kertaa varten.
Ihanaa kun on tuollainen ystävä ,joka auttaa ja neuvoo meitä aloittelijoita.
 Kiitos vielä Katariina suuresta avusta T: KIRSI


perjantai 24. huhtikuuta 2015

JUURAKKO HULLUUTTA

 Niin sekosi Mäkelän emäntä täydellisesti Lidlin reissulla.

Hyllyssä jollotti jos jonkilaista kukan mukulaa ja ne suorastaan huusivat ,että tule ja osta minut.

Ja minähän tillotin niitä lasittunein silmin ja kahmin koriin minkä kerkesin.
Reissumies katseli vaivaantuneen näköisenä vieressä ja yritti sanoa,että älä nyt kaikkia ota.
 Valikoiva kuuloni napsautti sulun päälle enkä reagoinut mitenkään.

Jäi vielä harmittamaan ,kun jätin ne ruusun juurakot ottamatta,mutta jos vaikka ensi viikolla palaan takaisin ja haen muutaman.
Nyt pyörittelen ja ihastelen näitä ihania aarteita ja mietin pitääkö tehdä ihan uusi kukkapenkki ,vai työnnänkö juurakot johonkin  toisten kasvien kylkeen.

Kevät hulluutta tämäkin ja mietin jo itsekkin, onko emännällä kaikki palikat järjestyksessä vai mitä ihmeen huumaa tämä on.


Terveisin KIRSI


maanantai 20. huhtikuuta 2015

KARKAILEVA KERJÄLÄINEN

 Hei taas.

Minä, Onni poika täällä taas olen pääosassa ja harmin kohteena,vaikka en mielestäni ole ollut ollenkaan niin rasittava ,mitä emo tuossa yrittää selittää.
 Viikolla innostuin noista ihanista fasaaneista ,jotka päästelevät ihmeellisiä raakkuvia ääniä tuolla metsässä.
Otin sitten käpälät alleni ja säntäsin puoli viiden aikaan illalla perään.
Kuulin kyllä puolella korvalla ,kun emo huuteli minua takaisin kotiin,mutta en välittänyt.
Olin niin haltioituneena noihin lintuihin ja ne juoksuttivat minua pitkin ja poikin.
 Jossain vaiheessa kyllä olin kuulevani kun emo huuteli jossain,mutta en voinut millään luovuttaa jahtia ja jatkoin kauemmas.
Emo rämpi ympäri metsiä perässäni ja yritti houkutella minua luokseen,mutta en millään kerennyt tulla,kun fasaanit rääkyivät kutsuhuutojaan.

Pelkäsin kyllä välillä ,että emo eksyy,kun tallasi vieraassa metsässä ja sen suuntavaisto nyt on ,mitä on.
Muutama tunti siinä vierähti ja kahdeksan jälkeen kotiuduin takaisin torpalle.
 Emo oli aika kuumana.Näin että sillä oli kyyneleet silmissä kun oli niin huolissaan ja yritin vienosti heiluttaa häntää.
Emon suusta tuli aikamoista tekstiä ja väitti että haisin kuin tukkijätkät metsätöiden jälkeen.
hankasi minua pyyhkeellä ja nyhti oksia turkistani.
Oli ilmeisesti aika vihainen.

On se kumma,tulinhan takaisin kun kerkesin ja se lintukin lensi johonkin korpeen,enkä enää löytänyt sitä.
No sauna reissuhan siitä sitten seurasi ja nyt kuulema tuoksun paremmalle.
 No, seurasi siitä muutakin.
Olen nyt narussa kiinni kun en osaa käyttäytyä.
Kyllä ottaa pattiin,kun muut saa olla irti.
Niinköhän tässä kesä heilahtaa narun päässä kävellessä.

Sitten vielä tuo kerjääminen.
Pitäisi kuulema ymmärtää kun sanotaan,mutta kun tulee noita pieniä ihmisen pentuja käymään ja niiltä on niin helppo napata kädestä herkkuja.
Muut laumasta uskovat emoa ,mutta minä poika kuljen omia polkujani.

Otan katsekontaktin herkkuun ja tuijotan niin kauan että ihmispennun huomio herpaantuu....Hyppy ja herkku on saalistettu.

Sen jälkeen emo toruu ja haukkuu rosvoksi.
Siitä minä en juurikaan ota itseeni.
Kokeilen onneani hetken päästä uudelleen.
 Onneksi saan aika paljon anteeksi ,kun olen näin vanha ja kuulemma suloinenkin.

Tänä iltana minut kuulema ajellaan kesä turkkiin.
Se ei miellytä ollenkaan,mutta jospa emo tulee paremmalle tuulelle kaiken tämän jälkeen.

Tämmöistä se on täällä Mäkelässä.
Annan emon luulla olevansa johtaja ja meillä kaikilla on paljon hauskempaa.

Terveisin Jenkkipoika Onni

torstai 16. huhtikuuta 2015

NÄPRÄÄMISTÄ

 Reissumies on ollut jo melkein viikon komennuksella ja täällä on pitänyt keksiä iltaisin jotain puuhaa,ettei vallan näivety koko emäntä.

Tuunasin vanhoista vaatteistani itselleni uuden kesämekon.
T-paita ja vanha liivimekko,molemmat jääneet käyttöä vaille.
Yhdistin ne ja kyllä tuli mukava mekko.
 Sitten nuo langan loput jotka pyörivät tuolla korissa.
Niistä ei oikein tule mitään,kun on niin pieniä keriä,mutta virkkasin liinoiksi.

 Ompelukoneenkin nostin keittiönpöydälle.(on ollut siinä koko viikon kun  sovin yksin syömään tuossa reunallakin )
Tildakirjat esiin ja ompelemaan.

Tarttis varmaan välillä pestä pyykkiäkin ja muita hommia,mutta kun on niin mukavaa kun innostuu.Ei malttais lopettaa tuota ompelua ollenkaan.

Päivällä onkin touhua lampaiden kanssa ja koirien.
Meille on tulossa kesän alussa taas kaksi pientä karitsaa ja odotan niitä innolla.
Ja tietysti ne kanat.
Ensi viikolla aletaan iskemään aitatolppia tuonne talon taakse että saadaan tytöille lisää laidunta.

Joten nautin nyt näistä käsitöistä ihan hyvällä omallatunnolla kun vielä voin.  


T: KIRSI

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

TARKASTELUA TALVEN JÄLKEEN

 Eilinen ja tämä päivä on ollut kuin hunajaa sielulle.
Aurinko lämmittää niin ,että täytyy riisua takki pois päältä ja antaa säteiden lämmittää ihoa.
 Sieltä se tulee KESÄ,niin kauan odotettu.
Haravalla on jo päässyt kupsuttelemaan sieltä ja täältä ja näyttää sieltä pikkuisen jo vihreääkin nousevan maasta.
 Kukkapenkeistä nousee alkuja ja kasvihuoneeseen on kohta hommattava uutta multaa.
Oikein sormet kihisee innosta,milloin pääsee taas upottamaan ne multaan.

 Orvokit olivat jo tehneet nuppuja ja raparperi työtää varsiaan maanpinnalle.
 Köynösruusu oli säilynyt talven yli  ja näytti hyväkuntoiselta.

 Kävin viemässä tytöille leipää,heiniä ja vettä.
Tytöt ottavat aina emonsa iloisesti vastaan pitämällä kovaa meteliä,niin kauan kunnes aukaisen portin ja astun sisään aitaukseen.
Ja iloinen olen minäkin kun sinne menen.
Neljä lammasta tupsuttelee huulillaan ihoani ja tunnen että tämä on aitoa rakkautta.
Niin aitoa on eläimen rakkaus että siitä ei voi,kun tulla hyvälle tuulelle.
Niinäkin päivinä kun lapiot ihan sitä itteensä kottikärryihin.
 Tytöt pitää ajella nyt kesäksi karvattomaksi ja sitten se vasta tulee hyvä ja viileä olo.
Kyllä niillä onkin pasut villat kupeilla.



 Aitauksen sisäpuolella ovat kasvit hieman kärsineet.
Jasmiini on syöty suurinpiirtein juurta myöten.
Siirrän sen heti kun maa sulaa toiselle puolelle aitaa.
Luumupuun runko on kaluttu ja myös kuusen rungot ovat paljaina.

 Mutta ei haittaa yhtään.Nyt tulee kesä ja kärpäset.

Eilen illalla vein ulos narulle kuivumaan ensimmäisen kerran tänä vuonna lakanat ja voi miten hyvälle ne tuoksuivatkaan aamulla kun ne hain sisälle.
Kun jatkuisi näitä ihania ilmoja nyt jonkun aikaa.
Pääsisi oikein tosissaan tuolla pihalla touhuamaan ja nauttimaan auringosta.

Terveisin KIRSI