NE KAUAN ODOTETUT

 26.4 Lauantaina lampaat viimeinkin tulivat tänne mäkelään.
Leivottiin tyttären tyttären kanssa edellis iltana täytekakku sen kunniaksi ja tarjottiin Vesantolaisille,jotka toivat nämä meidän aarteet perille.

MALLUN JA KATARIINAN LAMMASTILOILTA  TULIVAT LAMPAAT

 Neljä lammasta jää meille ja kaksi muuttaa tuttava perheeseen Vihtavuoreen.

 Tämä pieni on vasta pariviikkonen.Emä oli synnyttänyt viitoset ja tälle ei maitoa enää riittänyt.

Mietin jo miten sen kanssa pärjätään ,kun on niin pieni,mutta ollaan pärjätty,vaikka jalka jouduttiin sitomaan kun ilmeisesti sen tuolla navetassa niksautti.
Onneksi parani päivässä,joten ei kai muuta kuin nyrjäytti sen.

EMON PIEN HERTTA

 Lampaille oli jo keksitty nimet ennakkoon ja pienestä tuli Hertta.
Janinan nimikkolampaasta tuli Opri joka on toinen vaaleista.Toinen vaalea,se pystytukkainen sai nimekseen Marleena.
Sitten tämä musta lammas,jolla on valkoinen tähti otsassaan on Sanni.
Nimet tulevat vanhoista kotimaisista elokuvista.
Nuo kaksi mustaa saavat nimet sitten siellä omassa perheessään.

 Koirat pääsivät tutustumaan laumaan ja kaikki meni oikein hyvin.

Olivat tottuneet koiriin jo kotitilallaan ja eivät pelänneet.
Onni oli innokas pesemään tuon pienimmän korvia ja yritti hoitaa koko ajan ,joten piti poistaa välillä vanha herra aidan toiselle puolelle.

 Woody sopeutui hyvin joukkoon kunnen alkoi riehua liikaa.
Sannia se ei miellyttänyt ja puskikin koiraa tomerasti.
Ihme kyllä koira tokeni samantien.

 On meillä nyt touhua kerrakseen.
Tuo pieni Hertta viettää vielä yöt meillä sisällä,kun joutuu syöttämään pullolla ja sen villa ei ole vielä niin tuuhea kun muilla.Sitä välilla tärisyttää kun ilta viilenee.
Reissumies rakensi häkin johon laitan sen yöksi nukkumaan.

Ihanaa kun tämä viimeinkin on totta.
Kunhan saan tuon pienimmänkin kasvamaan  jä tämä yösyöttö helpottaa päästään vähän helpommalla,mutta mielellään tuota pientä hoitaa vaikka emäntä onkin yöllä silmät ristissä ja hyppää puoli kuudelta ylös kun häkistä kuuluu,että MÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Vastaan sille,että huomenta tyttö,määäääkin oon täällä ja lämmitän maitopullon.


Terveisin KIRSI

OPRI JA MARLEENA

sANNI PUSKEE WOODYA

HERTTA

ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ

 ENsiviikolla viimeinkin pienet karitsat sapuvat Mäkelään.

Olen niin täpinöissäni ja odottanut niin pitkään ,että ihan mahasta kourii kun jännittää.
 Kaikki alkaa olla valmista kuhan tytöt vaan tulevat.

Reissumies kävi aamulla hakemassa vastikemaitoa pikkuisille 10kg:n säkin.
ja nyt on ohjetta luettu tarkasti.

 Suolakivi on ollut jo valmiina jonkun aikaa ja tuttipullot myös valmiina.
Vielä yksi on haettava ,kun karitsoita tuleekin neljä kolmen sijaan.

Paitsi,että niitä tulee kuusi,mutta kaksi muuttaa jossain vaiheessa tuttava perheeseen.

 Heinät reissumies kelkkoi nyrölästä peräkärryllä ja nekin ovat siististi rivissä odottamassa.

Kesällä sitten tehdään heinää itse ja ostetaan loput jos ei omat riitä.

 Aitaus on tehty ja nyt viikonloppuna oli talakoo porukkaa, joten verkkokin on asennettu riukuaidan päälle.

Pahnat vielä navetan lattialle ja siinä se sitten onkin.

Vappuna vauvat saapuvat ja siinä meille onkin vappua ihan riittämiin.
Luulen että juhlin tuolla navetan puolella tyttöjen kanssa.


Kunhan saan katraani kokoon kirjoittelen teille taas kuulumisia.
Odottavin terveisin KIRSI

TOUHUA JA TOHINAA

 Nyt se sitten alkaa touhuaminen oikein tosissaan taas ,kun kEsä tekee tuloaan.

Saa tämä mattojen virkkaaminen jäädä vähemmälle ,kun aurinko paistaa ja ulko hommat  odottavat tekijöitään.

 Reissumies aloitteli jo lammas aitauksen rakentamista.
Tallin ylisiltä löytyi pitkiä riukuja jotka soveltuivat hyvin tähän tarkoitukseen.

Vielä asentaa lammasverkon tuonne sisäpuolelle ,niin hyvä tulee.
Maassa oli vielä joissain kohdin routaa,mutta kangella  pamautti reijät aita tolpille.

 Huttunen on aina hommassa mukana jos jotain tällä tontilla tapahtuu.
Onneksi oli emolla makkaran paloja taskussa,niin sai välillä välipalaa.

 Niin oli hyvät makkarat ,että kissa nuoli vielä pitkään huuliaan.

Huttunen on hyvin persoonallinen tapaus.
Se käy päivittäin minun ja neljän koiran kanssa lenkillä ja nukkuu selällään koirien keskellä.
Mitä suurempi koira sen ihanampi se kissan mielestä on.
Huttunen hurisee ja antaa koirille poskisuukkoja ja syö jopa koiran nappuloitakin kun ei ole emo tarpeeksi nopeasti antanut ruokaa.
Siis kissa,joka luultavastikkin luulee olevansa koira.
Onneksi se ei kuitenkaan ole vielä oppinut haukkumaan,vaikka ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa.

 Kevään ensimmäiset narsissit on istutettu kuisteille.
Ne ovat niin ihania ja tänään kaupoilla huomasin ,että orvokitkin ovat tulleet myyntiin.
Niitä en vielä arvannut ostaa,mutta kohta se taas alkaa kukkien ostelu ruukkuihin,kun ilmat vielä vähän lämpenevät.

 Lämpimin terveisin KIRSI

PIENI SUURI ONNI

 Tänään oli taas se päivä ,kun Onni sai epilepsia kohtauksen.
Olisiko ollut liikaa jännitystä,kun Mila koira oli yökylässä ja  oli aikamoiset säpinät,kun nuorin koiramme Severi ja Mila juoksivat ja leikkivät jytisten koko eilisen illan.
Vai hermostuiko poika ,kun leikattiin turkki lyhyeksi.

 Itseasiassa en ole kyllä huomannut ,että tällaisella asialla olisi ollut aikaisemmin mitään merkitystä.
Kohtaukset tulevat ,vaikka olisi ollut ihan tavallinen päivä ja mitään erillaista ei ole tapahtunut.

 Onnin kohtaukset alkoivat noin vuoden ikäisenä.
Käytimme lääkärissä ja kohtauksien määrää seurattiin.
Niitä tulee kuitenkin niin vähän vuoden aikana,että lääkitystä ei ole tarvittu.
Noin arviolta neljä-kuusi kertaa vuodessa .

 Joskus tärinä kestää viisi minuuttia,joskus vähemmän.
Takajalat lähtevät alta ja pää kääntyy sivulle.

 Otan Onnin aina syliin lattialla ja silittelen ja rauhoittelen poikaa hellästi.
Sitten kun kohtaus on lauennut,meillä onkin kova kiire ulos,koska suoli toimii yleensä samantien.

 Tänään olikin onneksi lyhyt kohtaus ja poika on taas kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Joskus on ottanut kovillekin ja kerran vuosia sitten Onni meni aivan veltoksi ja lakkasi hengittämästä.
Silloin tulvahtivat vanhan perushoitajan keinot esiin ja otin koiran syliini ja tämäytin kupeille ja puhalsin pari kertaa nenään.
Onni selvisi tästäkin kohtauksesta ja oli ihmeissään ,että mitä se emo siinä kyynelehtii vieressä.
Onneksi koira elää hetkessä,eikä murehdi menneitä,niin kuin me ihmiset.

Onni on jo kahdeksan vuotta ja hyvin ollaan tämän kanssa pärjätty.
Toivottavasti elää vielä pitkän elämän,meidän pikkuinen alfa uros joka pitää kolme suurikokoisempaa koiraamme hyvin kurissa.

Onnenpoika Onni on sellainen pieni suuri koira jolla on johtajuus laumaansa hyvin hanskassa.

Terveisin KIRSI

KEVÄTTÄ RINNASSA

 Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja kaipuu työntää sormet multaan on uskomaton.

Pöytäviljelmä kukoistaa jo mukavasti ja olen erotellut tomaatin taimet purkkeihin odottamaan kasvihuoneeseen pääsyä.

Basilikaa,chiliä ,paprikaa ja herneen versoja on myös istutettu ja belargoniat työntävät jo ensimmäisiä nuppujaan ikkunanlaudalla.

 Reissumies tuli eilen kahden viikon komennukselta kotiin ja aamusella alkoi etsiä kesärenkaita tallista.
Siis sekin selvä kevään merkki,kun autot saavat alleen suvikumit.

 Tulppaanit nostavat päätään kukkapenkissä ja tulee niin ihana olo kun tietää ,että tämä on taas kaiken uuden kasvun alkua.

 Joitain kalliokasvejakin on jo alkanut pilkistellä sietä,täältä.

 Päivällä tuli Mila tyttö yökylään kun tytär lähti laittamaan anopilleen ripsiä.
Minäkin sain ihanat pitkät ripset ja on niin mukava aamulla katsoa peiliin ,kun näyttä ihan ihmiseltä.
Ripset valmiiksi laitettuna ja niin freesin näköisnä.

Taidankin pitää näitä ihanuuksia koko kesän ,niin ei tarvitse paljon laitella.

Nyt nauttimaan ihanasta päivästä ja suunnittelemaan ,mitä ihanaa uutta tuohon pihaan tänä kesänä saadaankaan taas laitettua.

Aurinkoista kevättä :T:KIRSI