Tila oli metsittynyt ja talo puiden peittämä,mutta avaimella pääsi vielä sisään.
Anoppi ja enonsa olivat mukana ja oli kuulema ollut mukava reissu.
Tällainen pöllökello oli siellä pölyn peitossa ja takakansi irronnut.
Kello ei ollut käynyt kahteenkymmeneen vuoteen.
Kotiin tultuaan reissumies putsasi ja laittoi takakannen paikoilleen ja kuinka ollakkaan kellohan lähti käymään.
Silmät liikkuvat puolelta toiselle sekunttien juostessa.
Ihana vanha kello on nyt meillä olohuoneen seinällä ja toi reissumiehelle paljon muistoja mieleen.
Anoppi on kuulema opetellut kellon juuri tästä kellosta joten kellolla on aika paljon ikääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti