PIENI SUURI ONNI

 Tänään oli taas se päivä ,kun Onni sai epilepsia kohtauksen.
Olisiko ollut liikaa jännitystä,kun Mila koira oli yökylässä ja  oli aikamoiset säpinät,kun nuorin koiramme Severi ja Mila juoksivat ja leikkivät jytisten koko eilisen illan.
Vai hermostuiko poika ,kun leikattiin turkki lyhyeksi.

 Itseasiassa en ole kyllä huomannut ,että tällaisella asialla olisi ollut aikaisemmin mitään merkitystä.
Kohtaukset tulevat ,vaikka olisi ollut ihan tavallinen päivä ja mitään erillaista ei ole tapahtunut.

 Onnin kohtaukset alkoivat noin vuoden ikäisenä.
Käytimme lääkärissä ja kohtauksien määrää seurattiin.
Niitä tulee kuitenkin niin vähän vuoden aikana,että lääkitystä ei ole tarvittu.
Noin arviolta neljä-kuusi kertaa vuodessa .

 Joskus tärinä kestää viisi minuuttia,joskus vähemmän.
Takajalat lähtevät alta ja pää kääntyy sivulle.

 Otan Onnin aina syliin lattialla ja silittelen ja rauhoittelen poikaa hellästi.
Sitten kun kohtaus on lauennut,meillä onkin kova kiire ulos,koska suoli toimii yleensä samantien.

 Tänään olikin onneksi lyhyt kohtaus ja poika on taas kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Joskus on ottanut kovillekin ja kerran vuosia sitten Onni meni aivan veltoksi ja lakkasi hengittämästä.
Silloin tulvahtivat vanhan perushoitajan keinot esiin ja otin koiran syliini ja tämäytin kupeille ja puhalsin pari kertaa nenään.
Onni selvisi tästäkin kohtauksesta ja oli ihmeissään ,että mitä se emo siinä kyynelehtii vieressä.
Onneksi koira elää hetkessä,eikä murehdi menneitä,niin kuin me ihmiset.

Onni on jo kahdeksan vuotta ja hyvin ollaan tämän kanssa pärjätty.
Toivottavasti elää vielä pitkän elämän,meidän pikkuinen alfa uros joka pitää kolme suurikokoisempaa koiraamme hyvin kurissa.

Onnenpoika Onni on sellainen pieni suuri koira jolla on johtajuus laumaansa hyvin hanskassa.

Terveisin KIRSI