Oli se vaan mentävä paimeneen ,vaikka reissumies lähti taas tien päälle.
Tytöt ovat riemua täynnä aina kun lähdemme vesakkoa ja horsmaa syömään.
Se on varmaan se ihana vapauden tunne kun loikkivat neljällä jaloillaan sellaisia loikkia ,että pois alta.
Mutta kun emo huutaaa,että TYTÖÖÖÖT alkaa sellainen juoksu että nyt on emo hävinnyt johonkin.
Ja minä kun mietin miten saan ne takaisin aitaukseen itekseni,mutta hyvin meni.Kokkeilemallahan se seleviää =)
Kivipiha kasvihuoneen ympärille valmistuu pikkuhiljaa.
Tänään olen ollut laiska ja laistanut koko homman ,kun on niin julmetun kuuma.
Kävin päivällä naapurissa jäätelöllä ja vein sinne tuliaisiksi tuota horsmamehua jota eilen tein.
Reissumiehen kanssa haettiin lisää kiviä ja siinä ne nyt sitten odottavat paikalleen laittajaansa.
Tässä itse siemenestä kokeilemani kiivi.Niin vaan lähti kasvamaan,mutta mitenkähän saan sen hengissä säilymään talven yli.
Taitaa olla paras katsoa googlesta.
Näin ihanan väristä mehua tuli horsmista ja aika hyvääkin vielä.
Siankärsämöitä kerään joka vuosi ja kuivatan talvea varten.
Parempaa jalkakylpyä saa hakea.
Kuumaan veteen kukkia ja jalat sinne likoamaan ja johan on pehmeät jalat.
Lehtimehu valmistuu huomiseksi kun lapset tulevat Kirsin päiville.
Sellainen päivä tänään ja kokeilkaahan tekin näitä mehuja.
Voitte vaikka iloisesti yllättyä .
Terveisin KIRSI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti