EI SOKERIA

 Nyt on kulunut reilut kaksi viikkoa ,kun päätin tehdä elämäntapa remontin.

Se on sujunut yllättävän hyvin,vaikka välillä suklaapatukat pyörivätkin silmissä ,kun tekee mieli jotain hyvää.
Päätin että jätän sokerin pois ja olenkin pysynyt aika hyvin tavoitteessani,paitsi,että en voi juoda teetä ilman sokeria.Siispä armahdan itseäni ja laitan siihen teekuppiin sen lusikallisen sokeria.

Keksi purkki on vaihtunut sämpylä purkiksi ja imelän himoon syön hedelmiä ja marjoja.
Ja mikä parasta, piimää ja mustikoita tehosekoittimella soseeksi ja juon sitä mennen tullen ja palatessa.

Mutta ,kun ne tulokset ei näy heti.
Siinä onkin kaikkein ärsyttävin puoli.
Olen saanut yhden kilon putoamaan,mutta kai sekin on alku.

Eilen keitin pavuista,herneistä ja kurpitsasta sosekeiton ja ajattelin tänään tarjoilla tällaista kevyttä ruokaa.
Reissumies tuijotti vihreää keitostani,kun olisi nähnyt jotain noita-akan lientä ja tuumasi,että eiköhän kuitenkin keitetä ihan perunat.
No keittoon sitten jauhot sekaan ja hiiva perään ja niin oli meillä kolme peltiä sämpylöitä.

Käyhän se näinkin ja hyviähän ne ovat.
Jaksan vieläkin ihmetellä mistä näitä jenkkakahvoja yht äkkiä alkoi ilmestymään kupeilleni.
Minulle joka olen saanut syödä aina miten haluan ,eikä kiloja ole kertynyt.

Se taitaa olla meillä naisilla,että kun ollaan siinä neljän,-viidenkymmenen kieppeillä alkaa perä levitä ja näkö lähteä.
Toisaalta aika armollista näiden hormoonien keskellä,että ei näe niin hyvin.

Ja sitten se liikunta.Kun pitäis vaIkka mitä.
Minä olen ajatellut että lisään vaan tätä arkiliikuntaa.
Koirien kanssa vähän pitemmälle ja onhan tuolla lampaittenkin kanssa jos jonkinlaista puuhaa.

Hiihtäminen olI aluksi mukavaa,mutta pitäis saada vähän pienemmät monot ettei nilkat lonksahda.
Lunta tulee jatkuvasti ja ladut on ummessa.
Lumityöt on hyvää treeniä ja huomennahan sitä taas tulee taivaan täydeltä.

Katotaas miten Mäkelän emännän urakka sujuu.En nimittäin ole kaikkein kärsivällisin painon pudottaja.Yritän kuitenkin kovasti pysyä tavoitteissa.
Juhannuksena olen toivottavasti kymmenen kiloa pienempi.TOIVOTTAVASTI.

T.KIRSI