SENIORI ELÄMÄÄ

 Hei taas täältä Mäkeläntorpalta !

Meillä ollaan vietetty hyvinkin rauhallisia päiviä nykyään.
En viitsi enään ajaa fasaanejakaan takaa,kun emo hommasi noita kanoja ihan tuohon talon viereen.
Niitä on ihana käydä säikyttelemässä aidan takaa.
Menisin kyllä aitaukseenkin,mutta emo on niin tarkka mokomista tipusistaan,ettei päästä.

 Minulla oli kymmenen vuotis syntymäpäivät pari viikkoa sitten ja juhlittiin oikein maksalaatikon voimin.
Ihmettelinkin,kun heti aamusta jääkaapista kaivettiin oikein neljä rasiaa ja saatiin poikien kanssa jokainen oma maksalaattikko.
Hyvää oli ja olisin kyllä ottanut toisenkin,mutta ei ollut enempää.

 Sitte päiväunille.
On alkanut nykyisin ramasemaan usein ja olen ruvennut kuulema kuorsaamaan erittäin voimallisesti.
Itse en kyllä ole huomannut,mutta emo joskus kutittelee leuan alta ja sanoo,että koitas nyt että kuullaan telkkariakin.
Kumpi se nyt sitten on tärkeämpää,tuo mölyloota vai tällainen suloinen karvapallo?

 Kaikenlaista vaivaa on tullut.
Kuulo on kuulema huonontunut ja nenän päälle alkanut kasvaa jotain naavaa.
Parit ylimääräiset epilepsiakohtauksetkin on tullut.mutta niistä minä itse en muista mitään.
Herään aina emon sylistä ja sitten mennään kiireellä ulos ,koska suoli tyhjenee rytinällä.

Eilen illalla nukuin niin sikeästi kammarin matolla,että emo oli huudellut monta kertaa minua makkariin nukkumaan,mutta en kuullut.
Sitten se oli taputellut ja ottanut minut syliin ja minä poika olin kuorsannut vielä silloinkin.
Kun emo laski minut sängyn päälle ihmettelin,että missäs nyt ollaan,mutta tuttu sänkyhän se siinä ja pistin silmät kiinni ja jatkoin uniani.
Mitä siinä ihmettelevät.
Kun nukuttaa niin silloin nukutaan.

 Tänä aamuna heitin pienet kiepit tuolla metsän reunassa,mutta mukava oli palata tuvan lämpöön ja ottaa taas pienet päikkärit.

Älä emo huolehdi,ei sitä vanha poika enään jaksa samaan tahtiin kuin pentuna.
Ollaan vaan lähekkäin ja nautitaan.Se riittää.

Terveisin Jenkkipoika Onni