Minä, Onni poika täällä taas olen pääosassa ja harmin kohteena,vaikka en mielestäni ole ollut ollenkaan niin rasittava ,mitä emo tuossa yrittää selittää.
Otin sitten käpälät alleni ja säntäsin puoli viiden aikaan illalla perään.
Kuulin kyllä puolella korvalla ,kun emo huuteli minua takaisin kotiin,mutta en välittänyt.
Olin niin haltioituneena noihin lintuihin ja ne juoksuttivat minua pitkin ja poikin.
Emo rämpi ympäri metsiä perässäni ja yritti houkutella minua luokseen,mutta en millään kerennyt tulla,kun fasaanit rääkyivät kutsuhuutojaan.
Pelkäsin kyllä välillä ,että emo eksyy,kun tallasi vieraassa metsässä ja sen suuntavaisto nyt on ,mitä on.
Muutama tunti siinä vierähti ja kahdeksan jälkeen kotiuduin takaisin torpalle.
Emon suusta tuli aikamoista tekstiä ja väitti että haisin kuin tukkijätkät metsätöiden jälkeen.
hankasi minua pyyhkeellä ja nyhti oksia turkistani.
Oli ilmeisesti aika vihainen.
On se kumma,tulinhan takaisin kun kerkesin ja se lintukin lensi johonkin korpeen,enkä enää löytänyt sitä.
No sauna reissuhan siitä sitten seurasi ja nyt kuulema tuoksun paremmalle.
Olen nyt narussa kiinni kun en osaa käyttäytyä.
Kyllä ottaa pattiin,kun muut saa olla irti.
Niinköhän tässä kesä heilahtaa narun päässä kävellessä.
Sitten vielä tuo kerjääminen.
Pitäisi kuulema ymmärtää kun sanotaan,mutta kun tulee noita pieniä ihmisen pentuja käymään ja niiltä on niin helppo napata kädestä herkkuja.
Muut laumasta uskovat emoa ,mutta minä poika kuljen omia polkujani.
Otan katsekontaktin herkkuun ja tuijotan niin kauan että ihmispennun huomio herpaantuu....Hyppy ja herkku on saalistettu.
Sen jälkeen emo toruu ja haukkuu rosvoksi.
Siitä minä en juurikaan ota itseeni.
Kokeilen onneani hetken päästä uudelleen.
Tänä iltana minut kuulema ajellaan kesä turkkiin.
Se ei miellytä ollenkaan,mutta jospa emo tulee paremmalle tuulelle kaiken tämän jälkeen.
Tämmöistä se on täällä Mäkelässä.
Annan emon luulla olevansa johtaja ja meillä kaikilla on paljon hauskempaa.
Terveisin Jenkkipoika Onni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti